Entä sitten, jos rakastaakin?

Kannanotto Väestöliiton blogiin

Väestöliiton tutkimusprofessori emeritus Osmo Kontula kirjoittaa 27.1. julkaistussa Väestöliiton blogissa otsikolla “Mitä siitä seuraa, jos rakastaa kahta yhtä aikaa?” Hän aloittaa referoimalla FINSEX-kyselytutkimuksen tuloksia siitä, kuinka moni suomalainen haluaisi pitää yllä useampaa kuin yhtä samanaikaista suhdetta (3 % naisista, 10 % miehistä) tai olla seksuaalisesti avoimessa suhteessa (25 % miehistä, noin 10 % naisista). Loput tekstistä käsittelee yhdysvaltalaista tutkimusta (Jankowiak & Gerth, 2012), joka Kontulan mukaan kertoo, “mitä seuraa siitä, jos rakastaa kahta ihmistä samanaikaisesti”:

“Aluksi voi tuntua ihanteelliselta, että on kaksi erilaista rakasta. Melko pian tilanne kuitenkin muuttuu ongelmaksi.”

“Ehkä yllättäen kahta samanaikaista rakkautta ei ole pidetty jälkikäteen arvioituna minään hyvänä asiana.” 

“Näistä kokemuksista ja tunteista voi päätellä, että rakastuneiden pyrkimys valita ja keskittyä yhteen rakkaaseen voittaa pääsääntöisesti aina sen, että rakastaisi kahta yhtä aikaa.”

Blogitekstissä jätetään mainitsematta, että kyseisen tutkimuksen kohteena olivat lähtökohtaisesti yksiavioisessa suhteessa elävät ihmiset, jotka olivat puolisonsa tietämättä aloittaneet toisen, samanaikaisen suhteen. Blogin kommentoijat etsivät tutkimuksen käsiinsä ja toivat asian esiin jo julkaisupäivänä, ja Kontula vahvisti sen Väestöliiton Twitterissä myöhemmin käydyssä keskustelussa. Kumppanin pettämisen kontekstissa ei ole mikään ihme, että toisen rakkaan olemassaolo aiheutti aikatauluongelmia, stressiä, kognitiivista dissonanssia ja syyllisyyttä. Ja toisaalta – näitä kokee varmasti jokainen ajoittain suhteissaan, oli syy niihin mikä tahansa. Ongelma ei tule siitä, kuinka montaa ihmistä kerralla rakastaa – kuten Kontula asian ilmaisee – vaan siitä, miten epäeettisesti ja salakähmäisesti sen tekee.

Kirjoitus sai heti ansaittua kritiikkiä lukijoilta, joiden mielestä siinä sivuutettiin suhteiden moninaisuus ja annettiin ymmärtää, että useamman ihmisen rakastaminen yhtä aikaa ei lähtökohtaisesti voisi toimia. Väestöliitto korjasi seuraavana päivänä Twitter-julkaisussaan, että kirjoitus ei käsitellyt polyamoriaa. Siten siis blogin tarkoitus ei ollut arvottaa monisuhteita monosuhteita huonommiksi tai leimata monisuhteita toimimattomiksi. Tämänkaltainen asenteellisuus olisikin ollut outoa järjestöltä, joka ajaa seksuaalioikeuksia kaikille, kannattaa perheiden moninaisuutta ja tukee ihmisten hyvinvointia.

Kritiikin kohteeksi jääkin siis Kontulan ilmaisun epätarkkuus: hän ei ensinnäkään tee selväksi, mikä oli referoidun tutkimuksen lähtöasetelma. Oikeellisempi nimi blogitekstille olisi ollut “Mitä siitä seuraa, jos pettää puolisoaan?” Joka tapauksessa olisi aiheellista liittää tekstiin maininta siitä, että tästä yksittäisestä tutkimuksesta esitetyt lavealta vaikuttavat tulkinnat eivät koske yhteisymmärrykseen perustuvaa monisuhteisuutta. Twitter-maininta asiasta ei riitä.

Entä mitä siitä oikeasti seuraa, jos rakastaa kahta yhtä aikaa? Kuten FINSEX-kyselyn tuloksetkin viittaavat, kaikille se ei ole toivottu tai siedettävä tilanne, mutta joillekin taas juuri paras mahdollinen. Usean samanaikaisen rakkauden ei tarvitse välttämättä johtaa kriisiin ja vain yhden ihmisen valintaan, jos tilanne sopii kaikille osallisille, eikä kumppaneita tarvitse piilotella toisiltaan. Kontulan tiivistys tutkimustuloksista, joiden mukaan eri kumppanien kanssa tehdään eri asioita ja kuinka tunteet eri ihmisiä kohtaan ovat eri sävyisiä, on kuvaava: rakkaussuhteet ovat pohjimmiltaan juuri niissä olevien ihmisten näköisiä. Eri ihmisten seura korostaa eri puolia omassa persoonassa ja käytöksessä aivan riippumatta siitä, onko kyseessä rakastettu, ystävä tai sukulainen. Tunteet ja tilanteet myös muuttuvat, eivätkä kaikki suhteet kestä sitä.

Jos haluaa tietää, millaista on elää eettisesti ja avoimesti useamman kumppanin kanssa, lisätietoa ja vertaiskokemuksia saa esimerkiksi yhdistyksemme verkkosivulta polyamoria.fi ja Facebook-sivulta www.facebook.com/polyamoriayhdistys. Kannustamme kaikkia aidosti miettimään, mikä on se ihmissuhte(id)en muoto, joka sopii itselle ja omille kumppaneille parhaiten. Uskomme vahvasti, että tietoinen tunnetyö ja vuorovaikutukseen panostus ovat ne avaintekijät, jotka saavat suhteet toimimaan. Rakkaus, seksuaalisuus ja elämä ovat liian arvokkaita asioita tuhlattavaksi siihen, että yrittää sopia itselleen väärään muottiin.

Helsingissä 29.1.2020

Polyamoria – monisuhteisuusyhdistys ry:n hallitus