Usein kysyttyjä kysymyksiä

Onko polyamoria sama kuin polygamia?

Polygamia kuvaa ”avioliiton muotoa, jossa yhdellä yksilöllä on useita puolisoita samanaikaisesti”. Sitä esiintyy ainakin kolmessa eri muodossa: polygynia (miehellä useita vaimoja), polyandria (naisella useita miehiä) ja ryhmäavioliitto (usean miehen ja usean naisen välinen liitto). Näistä muodoista polygynia on kaikkein yleisin” [sic]. (Lähde: Wikipedia)

Polygamia eli moniavioisuus on monissa kulttuureissa perinteiseen avioliittoinstituutioon kuuluva piirre, jossa tavallisesti miehellä [sic] on mahdollisuus ottaa useampia vaimoja[sic], jos hänellä on siihen varaa. Polygamiaa esiintyy nykyisin esimerkiksi tietyissä mormoniyhteisöissä, joissain osissa Länsi-Afrikkaa ja joissain arabivaltioissa.

Polyamoria taas on leimallisesti yhteydessä 1900-luvun jälkipuoliskolla länsimaissa tapahtuneeseen individualistisen, eli yksilöiden valinnanvapautta korostavan vapaamielisyyden nousuun. Osa polyihmisistä toki elää avioliitossa tai sen kaltaisessa järjestelyssä, ja osa niistäkin, jotka eivät elä avioliitossa, kaipaavat mahdollisuutta ryhmäavioliiton solmimiseen. Monet polyihmisistä ovat kuitenkin kriittisiä avioliittoinstituutiota kohtaan ja kyseenalaistavat sen olemassaolon tarpeellisuuden.

Ehkä suurin ongelma käsitteen ”polygamia” käytössä polyamorian yhteydessä on sen leimallinen yhteys erilaisiin sellaisiin kulttuuriperinteisiin, jotka me koemme vieraiksi ja ikävällä tavalla konservatiivisiksi, ja joissa yksilöiden valinnanvapaus ja tasa-arvo eivät toteudu kaikilla osa-alueilla riittävissä määrin.

Huomioitavaa: Lähteiden sukupuolibinäärisestä kielenkäytöstä riippumatta yhdistyksemme on inklusiivinen kaikkia sukupuolia kohtaan, ja lähteiden sanavalinnat on tämän vuoksi kyseenalaistettu [sic]-merkinnöin.

Koetteko te lainkaan mustasukkaisuutta?

Jotkut meistä kokevat mustasukkaisuutta – toiset enemmän, toiset vähemmän. Mustasukkaisuuden kokeminen riippuu suhteen dynamiikasta ja sen osapuolille ominaisista tavoista tuntea ja kokea. Monet meistä ovat havainneet, että mustasukkaisuuden keskiössä on usein pelko tai epävarmuus: pelko kumppanin rakkauden tai huomion menettämisestä, pelko oman aseman menettämisestä kumppanin elämässä, ja siitä, ettei olekaan enää toiselle niin tärkeä kuin haluaisi olla.

Eri ihmiset kaipaavat erilaisia asioita kokeakseen olonsa hyväksi ihmissuhteessa. Esimerkiksi jotkut kaipaavat valtavasti läheisyyttä, toiset taas arvostavat itsenäisyyttä ihmissuhteissaan. Ihmissuhteissa onkin erittäin tärkeää kommunikaatio ja sen oppiminen: Toisaalta meidän on hyvä oppia kertomaan toisillemme, miltä meistä tuntuu, mitä me kaipaamme ja koemme tarvitsevamme. Toisaalta on myös hyvä kuunnella todella tarkkaavaisesti, mitä kumppanimme kertovat meille omista tunteistaan.

Suhteen avoimuus ilman riittävän selkeää kommunikaatiota herättääkin helposti epävarmuuden ja hämmennyksen tunteita. Useimmat meistä kaipaavat läheisissä suhteissaan jonkinlaista käsitystä siitä ”missä mennään”. Polyamoriasta kirjoittavat ja kokeneet ihmiset painottavatkin tavallisesti kommunikaation, sen jatkuvan tietoisen opettelemisen ja kehittämisen suunnatonta tärkeyttä. Sujuvan kommunikaation opetteleminen on lopulta yllättävän haastavaa. Useimmat meistä ovat elämänsä aikana oppineet piilottamaan todelliset, syvimmät tunteensa ja tottuneet niiden rehellisen, suoran ilmaisemisen sijaan pelaamaan erilaisia sosiaalisia pelejä.

Monet meistä voivat kokemuksesta kertoa, että mustasukkaisuus on todella epämiellyttävä tunne. Useimmat polyamoriset ihmiset kuitenkin ovat sitä mieltä, että ahdistavista mustasukkaisista tunteista on mahdollista päästä yli, aivan kuten on mahdollista päästä yli fobioista ja muista pelkotiloista. Joskus mustasukkaisuuden tunteet kuitenkin kertovat meille jotain suhteeseen liittyvistä todellisista ongelmista, jotka vaativat käsittelemistä. Tunteita ei siis kannata yrittää tukahduttaa, vaan tiedostaa ja käsitellä, ja niistä voi olla syytä keskustella suhteen osapuolten kesken.

Onko polyamoria pettämistä?

Pettämisestä puhutaan yleensä silloin, kun yksiavioisessa parisuhteessa tai suljetussa monikkosuhteessa elävällä henkilöllä on muita romanttisia tai seksuaalisia suhteita, jotka hän salaa kumppan(e)iltaan. Tällöin suhteeseen kuuluu yleisesti tiedossa oleva sääntö tai ajatus, jonka mukaan tällaiset suhteet eivät ole suotavia tai ainakaan joku suhteen osapuolista ei pidä sellaisia hyväksyttävinä. Pettäjä kuitenkin toimii tavalla, joka ei suhteen tois(t)en osapuol(t)en mielestä ole hyväksyttävää ja hän pyrkii salailemaan toimintaansa. Pettäjä ei myöskään tyypillisesti hyväksy kumppanillaan muita suhteita siitä huolimatta, että ottaa itselleen oikeuden sellaisiin.

Pettämisellä kuitenkin voidaan viitata myös muuhun kuin seksuaalisuuden harjoittamista koskevien sopimusten rikkomiseen, vaikka sanaa yleisesti lähinnä tällaisista tapauksista käytetäänkin. Yleisesti voitaisiin tiivistää, että pettäminen on mitä tahansa ihmissuhteen sovittujen ehtojen vastaisesti toimimista, ja sen salaamaan pyrkimistä kumppan(e)iltaan, samalla kun ei välttämättä itse katsoisi samanlaista toimintaa hyvällä, mikäli suhteen toinen osapuoli sellaiseen ryhtyisi. Katsomme tämän olevan, toisin kuin sanan yleinen käyttö, inklusiivisempi ja vähemmän seksin etusijaisuutta/tarpeellisuutta kumppanuuden muodostuksessa korostava määritelmä.

Polyamoriset suhteet perustuvat kaikkien osapuolten selvästi ilmaistulle suostumukselle. Kaikki suhteen osapuolet tietävät olevansa polyamorisessa suhteessa, eikä kukaan kuvittele muuta. Ihanteellisesti kaikki ovat myös tyytyväisiä suhdetilanteeseensa, eikä kukaan toivoisi olevansa yksiavioisessa suhteessa jonkun osapuolen kanssa. Jälkimmäinen asetelma voi olla pidemmän päälle osapuolilleen erittäin rankka kokemus.

Lyhyesti sanottuna: polyamoria ei ole pettämistä, mutta myös polyamorisissa suhteissa on mahdollista pettää. Keskeisiä ovat suhteen sisäiset sopimukset ja säännöt. Painotamme taas kerran avoimen kommunikaation tärkeyttä.

Asiaa tutkineet tahot väittävät, että valtaosa ihmisistä pettää kumppaniaan ainakin jossain vaiheessa elämäänsä, ja että seksuaalinen ja romanttinen käyttäytyminen, joka ei ole sidottu yksinomaan yhteen suhteeseen yhden ihmisen kanssa on ihmisille hyvin tavallista. Joidenkin mielestä polyamoriaa voisikin olla mahdollista pitää eettisenä ja rehellisenä vaihtoehtona pettämiselle. Rehellisyys voi olla erittäin rankka tie, mutta niin myös salailu, valehtelu ja niistä kiinni jääminen. Suosittelemme kokeilemaan ensimmäistä.

Onko parinvaihto polyamoriaa?

Parinvaihdoksi eli swingingiksi kutsutaan toimintaa jossa pariskunnat – yleisimmin heteroseksuaaliset – ”vaihtavat paria” esimerkiksi yksittäisen illan ajaksi ja harrastavat seksiä jonkun muun kuin oman puolisonsa kanssa. Toiminta on siis avoimen ei-yksiavioista ja perustuu osanottajien yhteisymmärrykseen.

Ei ole täysin perustelematonta pitää parinvaihtoa ja polyamoriaa toistensa sukulaisilmiöinä, ja polyihmiset voivat harrastaa swingingiä siinä missä parinvaihtoa harrastava pariskunta voi myös elää polyamorisesti. Kuitenkin siinä missä swinger-kulttuurissa painotetaan seksiä vaihtelevien kumppaneiden kanssa, polyihmisillä on tapana painottaa pysyvämpiä rinnakkaissuhteita, joskin muunkinlaisia tapoja olla polysuhteessa toki on olemassa.

Yhtäläisyysmerkkejä näiden kahden ilmiön välille ei kuitenkaan ole syytä vetää.

Kohtaavatko polyihmiset syrjintää?

Polyihmiset tuntuvat kohtaavan elämässään paljon samankaltaista kohtelua kuin mitä esimerkiksi monet tuhannet ei-heteroseksuaalisesti elävät ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan: syrjintää, mitätöintiä, tuomitsemista sekä läheisten että vieraiden taholta – sekä pelon takia painetta salata polyamorisuuttaan. Nykyisin vaikuttaa siltä, että monet ovat huomattavasti valmiimpia hyväksymään perheenjäsenensä homoseksuaalisuuden kuin polyamorisuuden.

”Polyfobiaan” liittyy usein sellaisia käsityksiä ja asenteita, jotka saavat ihmisen tuomitsemaan yksiselkoisesti ei-yksiavoisen käyttäytymisen ja jotka estävät tätä näkemästä polyamoriaa sellaisena kuin mitä se voi olla: aikuisten ihmisten yhteisymmärrykseen perustuvana seksuaalisena ja romanttisena/kumppanuudellisena käyttäytymisenä, joka ei loukkaa kenenkään oikeuksia.