Usein kysyttyjä kysymyksiä

Onko polyamoria sama kuin polygamia?

Ei ole. Polygamia kuvaa ”avioliiton muotoa, jossa yhdellä yksilöllä on useita puolisoita samanaikaisesti”. Sitä esiintyy ainakin kolmessa eri muodossa: polygynia (miehellä useita vaimoja), polyandria (naisella useita miehiä) ja ryhmäavioliitto (usean miehen ja usean naisen välinen liitto). Näistä muodoista polygynia on kaikkein yleisin” [sic]. (Lähde: Wikipedia)

Polygamia eli moniavioisuus on monissa kulttuureissa perinteiseen avioliittoinstituutioon kuuluva piirre, jossa tavallisesti miehellä [sic] on mahdollisuus ottaa useampia vaimoja[sic], jos hänellä on siihen varaa. Polygamiaa esiintyy nykyisin esimerkiksi tietyissä mormoniyhteisöissä, joissain osissa Länsi-Afrikkaa ja joissain arabivaltioissa.

Polyamoria taas on leimallisesti yhteydessä 1900-luvun jälkipuoliskolla länsimaissa tapahtuneeseen individualistisen, eli yksilöiden valinnanvapautta korostavan vapaamielisyyden nousuun. Osa polyihmisistä toki elää avioliitossa tai sen kaltaisessa järjestelyssä, ja osa niistäkin, jotka eivät elä avioliitossa, kaipaavat mahdollisuutta ryhmäavioliiton solmimiseen. Monet polyihmisistä ovat kuitenkin kriittisiä avioliittoinstituutiota kohtaan ja kyseenalaistavat sen olemassaolon tarpeellisuuden.

Ehkä suurin ongelma ”polygamian” sekoittamisesta polyamoriaan on “polygamian” leimallinen yhteys erilaisiin sellaisiin kulttuuriperinteisiin, jotka me koemme vieraiksi ja ikävällä tavalla konservatiivisiksi, ja joissa yksilöiden valinnanvapaus ja tasa-arvo eivät lähtökohtaisesti koske kaikkia osallisia kuten polyamoriassa.

Huomioitavaa: Lähteiden sukupuolibinäärisestä kielenkäytöstä riippumatta yhdistyksemme on inklusiivinen kaikkia sukupuolia kohtaan, ja lähteiden sanavalinnat on tämän vuoksi kyseenalaistettu [sic]-merkinnöin.

Koetteko te lainkaan mustasukkaisuutta?

Kyllä. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Mustasukkaisuuden kokeminen riippuu suhteen dynamiikasta ja sen osapuolille ominaisista tavoista tuntea ja kokea. Monet meistä ovat havainneet, että mustasukkaisuuden keskiössä on usein pelko tai epävarmuus: pelko kumppanin rakkauden tai huomion menettämisestä, pelko oman aseman menettämisestä kumppanin elämässä, ja siitä, ettei olekaan enää toiselle niin tärkeä kuin haluaisi olla.

Eri ihmiset kaipaavat erilaisia asioita kokeakseen olonsa hyväksi ja turvalliseksi ihmissuhteessa. Esimerkiksi jotkut kaipaavat valtavasti läheisyyttä, toiset taas arvostavat itsenäisyyttä ihmissuhteissaan. Ihmissuhteissa onkin erittäin tärkeää kommunikaatio ja sen oppiminen: Toisaalta meidän on hyvä oppia kertomaan toisillemme, miltä meistä tuntuu, mitä me kaipaamme ja koemme tarvitsevamme. Toisaalta on myös hyvä kuunnella todella tarkkaavaisesti, mitä kumppanimme kertovat meille omista tunteistaan.

Suhteen avoimuus ilman riittävän selkeää ja toimivaa kommunikaatiota herättääkin helposti epävarmuuden ja hämmennyksen tunteita. Useimmat meistä kaipaavat läheisissä suhteissaan jonkinlaista käsitystä siitä ”missä mennään”. Polyamoriasta kirjoittavat ja kokeneet ihmiset painottavatkin tavallisesti kommunikaation, sen jatkuvan tietoisen opettelemisen ja kehittämisen suunnatonta tärkeyttä. Sujuvan kommunikaation opetteleminen on lopulta yllättävän haastavaa. Useimmat meistä ovat elämänsä aikana oppineet piilottamaan todelliset, syvimmät tunteensa ja tottuneet niiden rehellisen, suoran ilmaisemisen sijaan pelaamaan erilaisia sosiaalisia pelejä.

Monet meistä voivat kokemuksesta kertoa, että mustasukkaisuus on todella epämiellyttävä tunne. Useimmat polyamoriset ihmiset kuitenkin ovat sitä mieltä, että ahdistavista mustasukkaisista tunteista on mahdollista päästä yli, aivan kuten on mahdollista päästä yli fobioista ja muista pelkotiloista. Joskus mustasukkaisuuden tunteet kuitenkin kertovat meille jotain suhteeseen liittyvistä todellisista ongelmista, jotka vaativat käsittelemistä. Tunteita ei siis kannata yrittää tukahduttaa, vaan tiedostaa ja käsitellä, ja paras tapa kohdata mustasukkaisuus on usein keskustella siitä suhteen osapuolten kesken.

Onko polyamoria pettämistä?

Pettämisestä puhutaan yleensä silloin, kun yksiavioisessa parisuhteessa tai suljetussa monikkosuhteessa elävällä henkilöllä on muita romanttisia tai seksuaalisia suhteita, jotka hän salaa kumppan(e)iltaan. Tällöin suhteeseen kuuluu yleisesti tiedossa oleva sääntö tai ajatus, jonka mukaan tällaiset suhteet eivät ole suotavia tai ainakaan joku suhteen osapuolista ei pidä sellaisia hyväksyttävinä. Pettäjä kuitenkin toimii tavalla, joka ei suhteen tois(t)en osapuol(t)en mielestä ole hyväksyttävää ja hän pyrkii salailemaan toimintaansa. Pettäjä ei myöskään tyypillisesti hyväksy kumppanillaan muita suhteita siitä huolimatta, että ottaa itselleen oikeuden sellaisiin.

Pettämisellä kuitenkin voidaan viitata myös muuhun kuin seksuaalisuuden harjoittamista koskevien sopimusten rikkomiseen. Yleisesti voitaisiin tiivistää, että pettäminen on mitä tahansa ihmissuhteen sovittujen sääntöjen vastaista toimintaa. Sääntöjä rikkovan toiminnan salaaminen kumppan(e)iltaan vain pahentaa haavaa. Katsomme tämän olevan, toisin kuin sanan yleinen käyttö, inklusiivisempi ja vähemmän seksin etusijaisuutta/tarpeellisuutta kumppanuuden muodostuksessa korostava määritelmä, joka myös nostaa esille, että pettäminen vaurioittaa niitä perustuksia ja sopimuksia joiden varaan yhteinen sopimus suhteesta on rakennettu.

Polyamoriset suhteet perustuvat kaikkien osapuolten selvästi ilmaistulle suostumukselle. Kaikki suhteen osapuolet tietävät olevansa polyamorisessa suhteessa, eikä kukaan kuvittele muuta. Ihanteellisesti kaikki ovat myös tyytyväisiä suhdetilanteeseensa, eikä kukaan toivoisi olevansa yksiavioisessa suhteessa jonkun osapuolen kanssa. Jälkimmäinen asetelma voi olla pidemmän päälle osapuolilleen erittäin rankka kokemus.

Lyhyesti sanottuna: polyamoria ei ole pettämistä, mutta myös polyamorisissa suhteissa on mahdollista pettää. Keskeisiä ovat suhteen sisäiset sopimukset ja säännöt. Painotamme taas kerran avoimen kommunikaation tärkeyttä.

Asiaa tutkineet tahot väittävät, että valtaosa ihmisistä pettää kumppaniaan ainakin jossain vaiheessa elämäänsä, ja että seksuaalinen ja romanttinen käyttäytyminen, joka ei ole sidottu yksinomaan yhteen suhteeseen yhden ihmisen kanssa on ihmisille hyvin tavallista. Joidenkin mielestä polyamoriaa voisikin olla mahdollista pitää eettisenä ja rehellisenä vaihtoehtona pettämiselle. Rehellisyys voi olla erittäin rankka tie, mutta niin myös salailu, valehtelu ja niistä kiinni jääminen. Suosittelemme kokeilemaan ensimmäistä.

Onko parinvaihto polyamoriaa?

Ei ole. Parinvaihdoksi eli swingingiksi kutsutaan toimintaa jossa pariskunnat – yleisimmin heteroseksuaaliset – ”vaihtavat paria” esimerkiksi yksittäisen illan ajaksi ja harrastavat seksiä jonkun muun kuin oman puolisonsa kanssa. Toiminta on siis avoimen monisuhteista ja perustuu pariskunnan yhteisymmärrykseen suhteesta. Monisuhteisuudesta puhuttaessa swingaussuhde määritellään usein seksuaalisesti avoimeksi ja romanttisesti suljetuksi millä tarkoitetaan sitä, että seksuaalisuuden ei oleteta rajoittuvan parin välille, mutta romanttisten tunteiden oletetaan. Monet swingaajat myös määrittelevät itensä monogaamisiksi.

Molemmat ovat osa monisuhteisuuden kirjoa ja polyamoria eroaa swingauksesta olemalla romanttisesti ja seksuaalisesti avoin ja painottamalla täysivaltaisia suhteita osallisten välillä pelkän seksuaalisen kontaktin sijaan. Polyamoriset voivat toki harrastaa swingingiä siinä missä parinvaihtoa harrastava pariskunta voi myös elää polyamorisesti. Vanha vitsi on, että siinä missä swingaajat harrastavat seksiä poly enemmänkin puhuvat siitä.

Kohtaavatko polyamoriset ja monisuhteiset syrjintää?

Polyamoriset ja monisuhteiset kohtaavat elämässään paljon samankaltaista kohtelua kuin mitä esimerkiksi monet tuhannet ei-heteroseksuaalisesti elävät ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan: syrjintää, mitätöintiä, tuomitsemista sekä läheisten että vieraiden taholta – sekä syrjinnän pelon takia painetta salata polyamorisuuttaan/monisuhteisuuttaan. Monet ovat huomattavasti valmiimpia hyväksymään perheenjäsenensä homoseksuaalisuuden kuin polyamorisuuden tai monisuhteisuuden, koska tietoisuus seksuaalivähemmistöjen olemassaolosta on läpäissyt yhteiskunnan paljon laajemmalla tasolla. Polyamoria ja avoin monisuhteisuus tuntuu olevan monille vielä niin uusi asia, että siitä ei ole ehditty muodostaa vastaavalla tavalla tietoon perustuvia mielpiteitä ja ennakkoluulot ja väärinkäsitykset ovat siksi yleisiä. Yhdistyksemme tavoitteena on tietenkin muuttaa tämä asia ja siten parantaa polyamoristen ja monisuhteisten ihmisoikeustilannetta.

”Polyfobiaan” liittyy usein sellaisia käsityksiä ja asenteita, jotka saavat ihmisen tuomitsemaan yksiselkoisesti monisuhteisen käyttäytymisen ja jotka estävät tätä näkemästä polyamoriaa ja monisuhteisuutta sellaisina kuin mitä se voi olla: aikuisten ihmisten yhteisymmärrykseen perustuvana seksuaalisena ja romanttisena/kumppanuudellisena käyttäytymisenä, joka ei loukkaa kenenkään oikeuksia.


Suosittelemme tutustumaan myös polyamorian sanastoon ja Sote-oppaaseemme, jotka avaavat monisuhteisuutta ja sen kirjoa paremmin.