Usein kysyttyä

Mitä on polyamoria?

Polyamoria-sanassa yhdistyy kreikan kielen sana ’poly’, joka merkitsee ’useaa’, ja latinan kielen sana ’amor’, joka merkitsee ’rakkautta’. Sananmukaisesti polyamoria siis kääntyy ’useaksi rakkaudeksi’. Tyypillisimmillään voisi nähdä, että polyamoriassa pyritään syviin, pitkäkestoisiin ihmissuhteisiin, joskin monenlaisia käytännön suhdemalleja esiintyy. Polyamorinen ihminen voi olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan esimerkiksi hetero, homo, lesbo tai bi (muitakin toki löytyy). Hän voi olla myös aseksuaali tai aromanttinen, huolimatta polyamoria-termin romanttisista painotuksista.

Meidän mielestämme sellainen kahden ihmisen välinen parisuhde, joka sulkee osapuoltensa elämästä pois mahdollisuuden muihin intiimeihin suhteisiin, ei ole ainoa varteenotettava, saati sitten ainoa hyväksyttävä malli. On olemassa myös muunlaisia yhtälailla vastuullisia vaihtoehtoja, jotka jotkut meistä kokevat itselleen sopivimmiksi.

Tunnettuja malleja, jotka ovat tuttuja viimeistään länsimaiden 1960-lukuun liittyvistä kertomuksista, ovat avoimet suhteet tai vapaat suhteet, joissa ihmiset hakivat ja kokeilivat rajojaan rakkauden ja seksuaalisuuden suhteen. Vapaissa suhteissa osapuolet sopivat, että heillä on lupa pitää parisuhteensa ohella muita seksisuhteita ja joskus – vaan ei aina – myös rakkaussuhteita.

Vapaasta rakkaudesta ja hipeistä puhuttaessa muistetaan yleensä mainita se, että tämä elämäntapa ei toiminut – ihmiset ovat ihmisiä; mustasukkaisia ja kateellisia. Voi olla, että merkittävä osa epätyypillisiä ihmissuhdekuvioita kokeilleista koki uuden vapaan rakkauden ihanteen pidemmän päälle kestämättömäksi ihanteeksi omassa elämässään – ja kenties osa heistä elää edelleen avoimissa liitoissa. Moni tietää kokemuksesta, että intiimien ihmissuhteiden ylläpitäminen voi olla haastavaa. Useamman intiimin suhteen ylläpitäminen saattaa olla edellä mainittua haastavampaa, eikä monisuhteisuus siis välttämättä sovi kaikille ihmisille kaikissa elämäntilanteissa.

Polyamoria on tavallaan vuosikymmenien saatossa kehittynyt vapaan rakkauden päivitetty malli. Polyamoriset suhteet eivät kuitenkaan välttämättä ole sillä tavalla avoimia kuin avointen suhteiden usein ajatellaan olevan: polyamorinen suhdekuvio saattaa koostua vaikkapa neljän aikuisen ihmisen muodostamasta perheestä, joka jakaa yhteisen kodin ja arjen, mutta joka osapuolten epätyypillisestä lukumäärästä huolimatta saattaa olla ”suljettu” niin, että osapuolet ovat sitoutuneet toisiinsa tavalla, joka sulkee pois mahdollisuuden uusiin, nelikön ulkopuolisiin romanttisiin, kumppanuudellisiin tai seksuaalisiin suhteisiin.

Polyamoriset suhteet voivat olla ”avoimia” tai ”suljettuja”, ja niissä voi olla osapuolia niin paljon kuin tuntuu mielekkäältä – teoriassa rajattomasti. Tosin käytännössä aika ja muut vastaavanlaiset resurssit ovatkin rajallisia, vaikka lämpimät tunteet ja kiinnostus ihmisiä kohtaan olisivatkin yltäkylläisiä. Suhteen säännöt muodostetaan suhteen sisällä ja niistä käydään usein keskustelua: mikä tuntuu osapuolista hyvältä, mikä ei.

Polyamorisissa suhteissa elävät ihmiset kutsuvat itseään usein polyamorisiksi tai polyiksi, millä he ilmaisevat – tai siis millä me ilmaisemme – kokevamme polyamoriset suhteet itsellemme mahdolliseksi tai toivottavaksi tavaksi järjestää ihmissuhteemme. Jotkut meistä eivät edes halua harkita vaihtoehtoja nykyisen tavan tuntuessa niin toimivalta.

Ja aivan kuten vapaiden suhteiden kanssa: Jotkut kokeilevat elää polyamorisesti, toteavat sen itselleen sopimattomaksi ja siirtyvät malliin, jonka kokevat itselleen toimivaksi. Oppia ikä kaikki. Nostamme hattua kaikille, joilla on elämässään rakkautta ja/tai kumppanuutta, joka ei saa osapuoliaan voimaan huonosti, vaan tukee, tyydyttää ja antaa voimaa!

Onko polyamoria sama kuin polygamia?

Ei ole. Polygamia kuvaa ”avioliiton muotoa, jossa yhdellä yksilöllä on useita puolisoita samanaikaisesti”. Sitä esiintyy ainakin kolmessa eri muodossa: polygynia (miehellä useita vaimoja), polyandria (naisella useita miehiä) ja ryhmäavioliitto (usean miehen ja usean naisen välinen liitto). Näistä muodoista polygynia on kaikkein yleisin”. (Lähde: Wikipedia)

Polygamia eli moniavioisuus on monissa kulttuureissa perinteiseen avioliittoinstituutioon kuuluva piirre, jossa tavallisesti miehellä on mahdollisuus ottaa useampia vaimoja, jos hänellä on siihen varaa. Polygamiaa esiintyy nykyisin esimerkiksi tietyissä mormoniyhteisöissä, joissain osissa Länsi-Afrikkaa ja joissain arabivaltioissa.

Polyamoria taas on leimallisesti yhteydessä 1900-luvun jälkipuoliskolla länsimaissa tapahtuneeseen individualistisen, eli yksilöiden valinnanvapautta korostavan vapaamielisyyden nousuun. Osa polyihmisistä toki elää avioliitossa tai sen kaltaisessa järjestelyssä, ja osa niistäkin, jotka eivät elä avioliitossa, kaipaavat mahdollisuutta ryhmäavioliiton solmimiseen. Monet polyihmisistä ovat kuitenkin kriittisiä avioliittoinstituutiota kohtaan ja kyseenalaistavat sen olemassaolon tarpeellisuuden.

Ehkä suurin ongelma ”polygamian” sekoittamisesta polyamoriaan on “polygamian” leimallinen yhteys erilaisiin sellaisiin kulttuuriperinteisiin, jotka me koemme vieraiksi ja ikävällä tavalla konservatiivisiksi, ja joissa yksilöiden valinnanvapaus ja tasa-arvo eivät lähtökohtaisesti koske kaikkia osallisia kuten polyamoriassa.

Koetteko te lainkaan mustasukkaisuutta?

Kyllä. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Mustasukkaisuus on tunne siinä missä mikä tahansa muukin ja siksi osa ihmisyyden kokemusta. Monet meistä ovat havainneet, että mustasukkaisuuden keskiössä on usein pelko tai epävarmuus: pelko kumppanin rakkauden tai huomion menettämisestä, pelko oman aseman menettämisestä kumppanin elämässä, ja siitä, ettei olekaan enää toiselle niin tärkeä kuin haluaisi olla.

Eri ihmiset kaipaavat erilaisia asioita kokeakseen olonsa hyväksi ja turvalliseksi ihmissuhteessa. Esimerkiksi jotkut kaipaavat valtavasti läheisyyttä, toiset taas arvostavat itsenäisyyttä ihmissuhteissaan. Ihmissuhteissa onkin erittäin tärkeää kommunikaatio ja sen oppiminen eli miten kerromme miltä meistä tuntuu, mitä me kaipaamme ja koemme tarvitsevamme. Ja vastavuoroisesti miten kuunnella, mitä kumppanimme kertovat meille omista tunteistaan.

Suhteen avoimuus ilman riittävän selkeää ja toimivaa kommunikaatiota herättääkin helposti epävarmuuden ja hämmennyksen tunteita. Useimmat meistä kaipaavat läheisissä suhteissaan jonkinlaista käsitystä siitä ”missä mennään”. Polyamoriasta kirjoittavat ja kokeneet ihmiset painottavatkin tavallisesti kommunikaation, sen jatkuvan tietoisen opettelemisen ja kehittämisen suunnatonta tärkeyttä. Sujuvan kommunikaation opetteleminen on lopulta yllättävän haastavaa. Useimmat meistä ovat elämänsä aikana oppineet piilottamaan todelliset, syvimmät tunteensa ja tottuneet niiden rehellisen, suoran ilmaisemisen sijaan pelaamaan erilaisia sosiaalisia pelejä.

Monet meistä voivat kokemuksesta kertoa, että mustasukkaisuus on todella epämiellyttävä tunne. Useimmat polyamoriset ihmiset kuitenkin ovat sitä mieltä, että ahdistavista mustasukkaisista tunteista on mahdollista päästä yli, aivan kuten on mahdollista päästä yli fobioista ja muista pelkotiloista. Joskus mustasukkaisuuden tunteet kuitenkin kertovat meille jotain suhteeseen liittyvistä todellisista ongelmista, jotka vaativat käsittelemistä. Tunteita ei siis kannata yrittää tukahduttaa, vaan tiedostaa ja käsitellä, ja paras tapa kohdata mustasukkaisuus on usein keskustella siitä suhteen osapuolten kesken.

Onko polyamoria tai monisuhteisuus pettämistä?

Pettämisestä puhutaan yleensä silloin, kun yksiavioisessa parisuhteessa tai suljetussa monisuhteessa elävällä henkilöllä on muita romanttisia tai seksuaalisia suhteita, jotka hän salaa kumppan(e)iltaan. Tällöin suhteeseen kuuluu yleisesti tiedossa oleva sääntö tai ajatus, jonka mukaan tällaiset suhteet eivät ole suotavia tai ainakaan joku suhteen osapuolista ei pidä sellaisia hyväksyttävinä. Pettäjä toimii tavalla, joka ei suhteen tois(t)en osapuol(t)en mielestä ole hyväksyttävää ja hän pyrkii salailemaan toimintaansa. Pettäjä ei myöskään tyypillisesti hyväksy kumppanillaan muita suhteita siitä huolimatta, että ottaa itselleen oikeuden sellaisiin.

Pettämisellä kuitenkin voidaan viitata myös muuhun kuin seksuaalisuuden harjoittamista koskevien sopimusten rikkomiseen. Yleisesti voitaisiin tiivistää, että pettäminen on mitä tahansa ihmissuhteen sovittujen sääntöjen vastaista toimintaa. Sääntöjä rikkovan toiminnan salaaminen kumppan(e)iltaan vain pahentaa haavaa. Katsomme tämän olevan, toisin kuin sanan yleinen käyttö, inklusiivisempi ja vähemmän seksin etusijaisuutta/tarpeellisuutta kumppanuuden muodostuksessa korostava määritelmä, joka myös nostaa esille, että pettäminen vaurioittaa niitä perustuksia ja sopimuksia joiden varaan yhteinen sopimus suhteesta on rakennettu.

Polyamoriset ja eettisesti monisuhteiset suhteet perustuvat kaikkien osapuolten selvästi ilmaistulle suostumukselle. Kaikki suhteen osapuolet tietävät olevansa polyamorisessa tai monisuhteisessa suhteessa, eikä kukaan kuvittele muuta. Ihanteellisesti kaikki ovat myös tyytyväisiä suhdetilanteeseensa, eikä kukaan toivoisi olevansa yksiavioisessa suhteessa jonkun osapuolen kanssa. Jälkimmäinen asetelma voi olla pidemmän päälle osapuolilleen erittäin rankka kokemus.

Lyhyesti sanottuna: polyamoria tai yhteisymmärryksessä sovittu monisuhteisuus ei ole pettämistä, mutta myös polyamorisissa ja monisuhteisissa suhteissa on mahdollista pettää. Keskeisiä ovat suhteen sisäiset sopimukset ja säännöt. Painotamme taas kerran avoimen kommunikaation tärkeyttä.

Asiaa tutkineet tahot väittävät, että valtaosa ihmisistä pettää kumppaniaan ainakin jossain vaiheessa elämäänsä, ja että seksuaalinen ja romanttinen käyttäytyminen, joka ei ole sidottu yksinomaan yhteen suhteeseen yhden ihmisen kanssa on ihmisille hyvin tavallista. Joidenkin mielestä esimerkiksi polyamoriaa tai avointa suhdetta voi pitää eettisenä ja rehellisenä vaihtoehtona pettämiselle. Rehellisyys voi olla erittäin rankka tie, mutta niin myös salailu, valehtelu ja niistä kiinni jääminen. Suosittelemme kokeilemaan ensimmäistä.

Onko parinvaihto polyamoriaa?

Ei ole. Parinvaihdoksi eli swingaukseksi kutsutaan toimintaa jossa pariskunnat – yleisimmin heteroseksuaaliset – ”vaihtavat paria” esimerkiksi yksittäisen illan ajaksi ja harrastavat seksiä jonkun muun kuin oman puolisonsa kanssa. Toiminta on siis avoimen monisuhteista ja perustuu pariskunnan yhteisymmärrykseen suhteesta. Monisuhteisuudesta puhuttaessa swingaussuhde määritellään usein seksuaalisesti avoimeksi ja romanttisesti suljetuksi, millä tarkoitetaan sitä, että seksuaalisuuden ei oleteta rajoittuvan parin välille, mutta romanttisten tunteiden oletetaan. Monet swingaajat myös määrittelevät itsensä monogaamisiksi.

Molemmat ovat osa monisuhteisuuden kirjoa ja polyamoria eroaa swingauksesta olemalla romanttisesti ja seksuaalisesti avoin ja painottamalla täysivaltaisia suhteita osallisten välillä pelkän seksuaalisen kontaktin sijaan. Polyamoriset voivat toki harrastaa swingingiä siinä missä parinvaihtoa harrastava pariskunta voi myös elää polyamorisesti. Vanha vitsi on, että siinä missä swingaajat harrastavat seksiä, polyt enemmänkin puhuvat siitä.

Kohtaavatko polyamoriset ja monisuhteiset syrjintää?

Polyamoriset ja monisuhteiset kohtaavat elämässään paljon samankaltaista kohtelua kuin mitä esimerkiksi monet tuhannet ei-heteroseksuaalisesti elävät ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan: syrjintää, mitätöintiä, tuomitsemista sekä läheisten että vieraiden taholta – sekä syrjinnän pelon takia painetta salata polyamorisuutensa tai monisuhteisuutensa. Monet ovat huomattavasti valmiimpia hyväksymään perheenjäsenensä homoseksuaalisuuden kuin useamman kumppanin, koska tietoisuus seksuaalivähemmistöjen olemassaolosta on läpäissyt yhteiskunnan paljon laajemmalla tasolla. Polyamoria ja avoin monisuhteisuus tuntuu olevan monille vielä niin uusi asia, että siitä ei ole ehditty muodostaa vastaavalla tavalla tietoon perustuvia mielpiteitä ja ennakkoluulot ja väärinkäsitykset ovat siksi yleisiä. Yhdistyksemme tavoitteena on tietenkin muuttaa tämä asia ja siten parantaa polyamoristen ja monisuhteisten ihmisoikeustilannetta.

”Polyfobiaan” liittyy usein sellaisia käsityksiä ja asenteita, jotka saavat ihmisen tuomitsemaan yksiselkoisesti monisuhteisen käyttäytymisen ja jotka estävät tätä näkemästä polyamoriaa ja monisuhteisuutta sellaisina kuin mitä se voi olla: aikuisten ihmisten yhteisymmärrykseen perustuvana seksuaalisena ja romanttisena tai kumppanuudellisena käyttäytymisenä, joka ei loukkaa kenenkään oikeuksia.

Onko polyamoria tai monisuhteisuus vaarallista lapsille?

Erilaisilla perhemuodoilla ei tunnetusti ole vaikutusta lasten kehitykseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen. Lukemattomat uusperheet, eroperheet, leskiperheet, apilaperheet, adoptioperheet, yhden vanhemman perheet, sateenkaariperheet jne. ovat todisteita siitä. Polyperheet ja monisuhteiset perheet ovat perheitä, joissa yksi tai useampi vanhemmista identifioituu polyamoriseksi tai monisuhteiseksi tai perheen aikuiset ovat valinneet elää polyamorisessa tai monisuhteisessa suhteessa. Se käyttääkö perhe itsestään tätä nimitystä riippuu täysin heistä.

Pelko siitä, että polyamoria tai monisuhteisuus olisi vaarallista lapsille tulee monogaamisen normin uskomuksesta, että kaikki normista eroava on vaarallista lapsille ja vain monogaaminen kahden vanhemman ydinperhe tarjoaa hyvän kasvuympäristön lapsille. Tämä uskomus on syrjivä suurimmalle osalle todellisuudessa esiintyvistä perhemuodoista. Toisaalta väitteen taustalla on myös monogaamiseen normiin kuuluva uskomus siitä, että seksi muiden kuin ydinperheen vanhempien välillä on vaara vanhempien parisuhteelle ja siten paluu edeltävään uskomukseen. Monogaamisessa suhteessa rakastuminen tai seksi muiden kuin monogaamisen kumppanin kanssa on kielletty ja luottamuksen pettäminen niihin sopimuksiin ja sitoumuksiin, jolle suhde on rakennettu, voi kieltämättä olla vahingollista suhteelle ja isot muutokset arjessa ja ihmissuhteissa ovat stressaavia ja voivat jättää jälkensä myös lapsiin. Monisuhteisissa perheissä edellä oleva päättelyketju hajoaa kuitenkin jo alkuunsa, koska suhteen sopimukseen kuuluu sekä suostumus että tietoisuus siitä, että kumppanilla voi olla muitakin seksuaalisia ja/tai romanttisia kumppaneita, joten seksi tai rakastuminen ei itsessään vaaranna sitä luottamusta tai sopimuksia mitenkään.

Polyamoriset ja monisuhteiset vanhemmat ovat aivan yhtä sitoutuneita lastensa turvallisuuteen ja menestymiseen kuin vanhemmat muissakin perheissä. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsille puhutaan rakkaudesta, kumppaneista ja seksistä ikään sopivalla tavalla aivan kuten monogaamisissakin perheissä. Eikä lapsia altisteta seksin näkemiselle tai kuulemiselle sen enempää kuin monogaamisissakaan perheissä.

Tämän on kuitenkin valitettavasti aihe, jonka pohjalta hyvää tarkoittavat sukulaiset ja naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksia ja ajoittain aihe, jota yritetään käyttää lyömäaseena esim. entisten kumppanien huoltajuuskiistoissa. Ja siten hyvällä tarkoituksella pakotetaan vanhemmat ja myös isommat lapset, jotka ymmärtävät mistä on kyse, käymään läpi erittäin stressaava prosessi. Käytännössä lastensuojelun ammattilaiset ovat lukemattomia kertoja todenneet, ettei ilmoitus aiheuta toimenpiteitä, ja käräjäoikeudet ovat jättäneet asian huomiotta yhdenvertaisuuslakiin viitaten.

Haluavatko polyamoriset tai monisuhteiset varastaa kumppanini?

Yleisesti ottaen me ihmiset olemme kiinnostuneita vain muutamista muista ihmisistä. Siksi monogamiassakin metsästetään sitä ”oikeaa” ja polyamoriassa niitä ”oikeita” kumppaneita. Oletusta siitä, että polyamoriset ja monisuhteiset olisivat kiinnostuneista vain seksistä tai seksistä kaikkien kanssa kutsutaan yliseksualisoinniksi, joka on yksi syrjinnän esiintymistapa. Paras tapa saada selville onko polyamorinen tai monisuhteinen kiinnostunut jostakusta potentiaalisena kumppanina on kysyä.

Ihmiset eivät ole esineitä, joita voi varastaa, vaan yksilöitä, jotka päättävät itsenäisesti siitä miten toimivat. Kumppanin varastaminen on argumentti, jota usein käytetään, kun ei haluta hyväksyä sitä, että kumppani on valinnut tai voisi valita olla noudattamatta niitä yksinoikeuden sopimuksia, joiden päälle monogaaminen suhde rakentuu. Jokainen ihminen kuitenkin päättää itse valinnoistaan ja syyn vierittäminen jonkun muun niskoille on korkeintaan harhautus, joka ei auta varsinaisen ongelman ratkaisussa. Jos et voi luottaa, että kumppanisi pitää kiinni lupauksistaan, on hyvä joko tehdä töitä luottamuksen rakentamiseksi tai etsiä luotettava kumppani. Jos kumppanisi päättää valita jättää sinut, se on hänen itsemääräämisoikeutensa piirissä ja jokaisella meistä olevista ihmisoikeuksista eikä tarkoita sitä, että joku olisi hänet varastanut.

Suosittelemme tutustumaan myös polyamorian sanastoon ja Sote-oppaaseemme, jotka avaavat monisuhteisuutta ja sen kirjoa paremmin.